"I am not perfect, but I am limited edition"
Eccon ruskeat sandaalit iskeytyvät asfalttiin rauhalliseen vuorotahtiin kerta toisensa jälkeen, kuin hidasta mollibluesia tahdittaen. Niiden ääni hädintuskin kuuluu liikenteen melun seasta, mutta silti ne vievät kehoani eteenpäin samaan tasaiseen rytmiin. Tunti toisensa jälkeen. Paita on hiestä märkä, ei niinkään vauhdista johtuen, vaan kuumuuden ja kosteuden aikaan saamana. Lämpötila on noin 35 astetta. Se ei kuitenkaan ahdista, pidän lämmöstä.
Elämä pysäyttää toisinaan ajattelemaan sitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Millainen on tieni, mihin askeleeni johtavat? Mikä on elämäni tarkoitus ja olenko elänyt siten, kuten olen halunnut? Mitä odotan tulevaisuudelta vai osaanko odottaa mitään?
Tällaisten asioiden parissa ajatukseni ovat harhailleet jo aika pitkään. Tarvitsin aikalisän ja tilaa ajatuksilleni. Siksi halusin ottaa myös fyysisesti etäisyyttä arkeen ja lähteä pariksi viikoksi muualle.
Polviani särkee. Huomaan edessä vieraskielisen mainoksen kahvilasta ja astun sisälle. Puutteellisesta paikallisen kielen osaamisesta huolimatta onnistun tilamaan itselleni kahvin. Istahdan pienen pyöreän, hieman kiikkerän pöydän ääreen odottamaan kahvia. Se ilmeisesti tuodaan pöytään, näin ainakin ymmärsin.
Ihminen tekee valintoja elämässään. Osa niistä on huolella harkittuja, osa tapahtuu enemmän hetken mielijohteesta kuin harkinnan seurauksena. Monet valinnoista ovat tunteiden johdattamia. Varmaankin molempia tarvitaan, näin ainakin itse koen. Valinta johtaa helposti seuraavaan. Jossain vaiheessa havahtuu siihen, että nyt olen tässä vaiheessa elämää. Valintani ovat johtaneet tähän, onko tämä se, mitä oikeasti olen elämältäni halunnut? Onko jotakin, mitä haluaisin muuttaa? Onko sellaisia toiveita tai tavoitteita, joita kohti haluaisin vielä pyrkiä?
Ehkä edellä olevat ajatukset liittyvät enemmän siihen elämänvaiheeseen, kun huomaan, että takana on enemmän vuosia kuin mitä tulevaisuudella on tarjottavanaan. Aika on rajallista, niin myös elämä.
Cafe latte tuodaan pöytään. Siemailen sitä. Ei pahemman makuista, itse asiassa aika maistuvaa. Lämmin juoma tekee hyvää, vaikka keho on jo ennestään lämmöstä uupunut. Kofeiini piristää, samoin istuminen ja jalkojen lepuuttaminen.
Katselen tovin ympärilleni. Mietin, millaista näiden ihmisten elämä mahtaa olla? Millainen on arki ja mistä löytyy se polte ja virta, joka vie elämää eteenpäin päivästä toiseen? Ulkoiset puitteet eivät näytä omasta näkökulmastani käsin olevan kovin kummoiset, joten jostain muusta täytyy elämänhalun ihmeen löytyä.
Kankein jaloin nousen seisomaan ja jatkan matkaani ulos meluisalle ja lämpimälle kadulle. Pian löydän tutun vuorotahtisen rytmin. Vilkuilen elämää kaduilla, ihmettelen outoja kasveja ja hedelmiä ja vieraita tuoksuja. Elämä on vahvasti läsnä kaikessa. Ajatukset karkailevat silti omaan sisäiseen maailmaani. Lääkäri kertoi, että olen masentunut. Näin varmasti on, sen itsekin ymmärrän. En kuitenkaan halua olla diagnoosin määrittelemä. Olen paljon muutakin, tunteva, ajatteleva ja ainutkertainen yksilö. Ostin itselleni paidan, jossa on teksti: "I am not perfect, but I am limited edition". En ole täydellinen, olen erikoisyksilö. Näinhän meistä jokainen on.
Elämä pysäyttää toisinaan ajattelemaan sitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Millainen on tieni, mihin askeleeni johtavat? Mikä on elämäni tarkoitus ja olenko elänyt siten, kuten olen halunnut? Mitä odotan tulevaisuudelta vai osaanko odottaa mitään?
Tällaisten asioiden parissa ajatukseni ovat harhailleet jo aika pitkään. Tarvitsin aikalisän ja tilaa ajatuksilleni. Siksi halusin ottaa myös fyysisesti etäisyyttä arkeen ja lähteä pariksi viikoksi muualle.
Polviani särkee. Huomaan edessä vieraskielisen mainoksen kahvilasta ja astun sisälle. Puutteellisesta paikallisen kielen osaamisesta huolimatta onnistun tilamaan itselleni kahvin. Istahdan pienen pyöreän, hieman kiikkerän pöydän ääreen odottamaan kahvia. Se ilmeisesti tuodaan pöytään, näin ainakin ymmärsin.
Ihminen tekee valintoja elämässään. Osa niistä on huolella harkittuja, osa tapahtuu enemmän hetken mielijohteesta kuin harkinnan seurauksena. Monet valinnoista ovat tunteiden johdattamia. Varmaankin molempia tarvitaan, näin ainakin itse koen. Valinta johtaa helposti seuraavaan. Jossain vaiheessa havahtuu siihen, että nyt olen tässä vaiheessa elämää. Valintani ovat johtaneet tähän, onko tämä se, mitä oikeasti olen elämältäni halunnut? Onko jotakin, mitä haluaisin muuttaa? Onko sellaisia toiveita tai tavoitteita, joita kohti haluaisin vielä pyrkiä?
Ehkä edellä olevat ajatukset liittyvät enemmän siihen elämänvaiheeseen, kun huomaan, että takana on enemmän vuosia kuin mitä tulevaisuudella on tarjottavanaan. Aika on rajallista, niin myös elämä.
Cafe latte tuodaan pöytään. Siemailen sitä. Ei pahemman makuista, itse asiassa aika maistuvaa. Lämmin juoma tekee hyvää, vaikka keho on jo ennestään lämmöstä uupunut. Kofeiini piristää, samoin istuminen ja jalkojen lepuuttaminen.
Katselen tovin ympärilleni. Mietin, millaista näiden ihmisten elämä mahtaa olla? Millainen on arki ja mistä löytyy se polte ja virta, joka vie elämää eteenpäin päivästä toiseen? Ulkoiset puitteet eivät näytä omasta näkökulmastani käsin olevan kovin kummoiset, joten jostain muusta täytyy elämänhalun ihmeen löytyä.
Kankein jaloin nousen seisomaan ja jatkan matkaani ulos meluisalle ja lämpimälle kadulle. Pian löydän tutun vuorotahtisen rytmin. Vilkuilen elämää kaduilla, ihmettelen outoja kasveja ja hedelmiä ja vieraita tuoksuja. Elämä on vahvasti läsnä kaikessa. Ajatukset karkailevat silti omaan sisäiseen maailmaani. Lääkäri kertoi, että olen masentunut. Näin varmasti on, sen itsekin ymmärrän. En kuitenkaan halua olla diagnoosin määrittelemä. Olen paljon muutakin, tunteva, ajatteleva ja ainutkertainen yksilö. Ostin itselleni paidan, jossa on teksti: "I am not perfect, but I am limited edition". En ole täydellinen, olen erikoisyksilö. Näinhän meistä jokainen on.
Kommentit
Lähetä kommentti