Lapsesta aikuiseksi
Pienet pojat pelaavat helteessä jalkapalloa katolisen kirkon pihalla. En tiedä, onko kyseessä samalla jonkinlainen sisäoppilaitos. Peliä tuomaroi nuorehko mies, liekö poikien opettaja. Hyvin tuntuvat pojat helteessä jaksavan, innostus on kova. Muistan vielä hyvin, kuinka itsekin nuorempana olin jalkapallon lumoissa, vaikka en sitä tosimielessä harrastanutkaan. Tänä päivänä tekee pahaa ajatuskin siitä, että olisin kentällä pelaamassa. Tunnen melkein fyysisesti kivun, kun kuvittelen polveni vääntyvän tai olkapään hajoavan.
Myöhemmin iltapäivällä olen seuraamassa kenialaisen akrobaattiryhmän esityksiä kaupungin eläintarhan esiintymislavalla. Olen näköjään eksynyt ison kouluryhmän kanssa samaan näytökseen. On ilo seurata haltioituneita lapsia, vaikka joku joukosta vaikuttaakin tympääntyneeltä. Ehkä hän on jo nähnyt esityksen tai sitten kiinnostuksen kohteet ovat ihan muissa asioissa.
Lapsen maailma on kovin erilainen aikuisen vastaavasta. Lapsi kokee monet asiat ensimmäistä kertaa. Hän kasvaa ja kehittyy, oppii koko ajan uusia asioita. Hänen kehonsa muuttuu koko ajan. Kaikella, mitä hän tekee ja kokee, on vaikutuksensa koko myöhempään ikään. Tavalla tai toisella. Joillakin asioilla ja tapahtumilla on suurempi merkitys, joillakin pienempi. Ne kaikki kuitenkin säilyvät osana ihmisen kokemusmaailmaa vaikuttaen hänen tuleviin reaktioihinsa, tapoihinsa selviytyä uusissa tilanteissa ja myös hänen valintoihinsa.
Muistan opiskelun alkuaikoina, kun kävimme läpi kehityspsykologiaan liittyviä asioita. Puhuttaessa varhaislapsuuden olennaisesta merkityksestä koko ihmisen myöhemmän elämän kannalta, olin kovin skeptinen ja taisin myös kommentoida, etten usko sen merkityksen olevan lainkaan niin iso kuin väitetään. Iän myötä olen joutunut toteamaan olleeni kovin väärässä. Varhaislapsuuden vaikutus on olennainen. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Niin moni asia juontaa juurensa varhaisen elämän aikana tapahtuneisiin asioihin, kasvuympäristön ihmisiin, heidän suhtautumiseensa minuun ja toisiinsa. Se kuinka paljon rakkautta, hyväksyntää, suojelua ja tukea olen saanut, kulkee kaikki mukanani vaikuttaen omaan käyttäytymiseeni ja suhtautumiseeni toisiin ihmisiin. Näin se on, valitettavasti, voisin sanoa monen asian kohdalla. Se ei toki tarkoita, että olisin loppuelämän sidottu siihen kiinni. Voin toki muuttaa asioita, ajatuksiani ja valintojani, kunhan tiedostan, mistä ne kaikki nousevat ja näen vaivaa sen eteen, että oppisin toimimaan itselleni paremmilla tavoin.
Vanhempani todennäköisesti rakastivat minua ja pyrkivät tekemään parhaansa lasten kasvatuksen suhteen. Heidän resurssinsa siihen olivat vain kovin rajalliset. Näin jälkikäteen ymmärrän, että jäin paljosta vaille. Sain kyllä huolenpitoa fyysisten tarpeiden osalta eli ruokaa, vaatteita yms. Turvallista kasvuympäristöä ei muilta osin juuri ollut. En kuitenkaan ole siitä katkera. Toki tasapainoisemman kasvuympäristön myötä olisin saanut myös paremmat tunne-elämän valmiudet ja ehkä olisin sitä kautta kyennyt tekemään itselleni suotuisampia ratkaisuja emotionaalisesti vaikeissa tilanteissa. Olen joutunut käymään asioita läpi vaikeamman kautta. Joku toki voisi kääntää asian positiiviseksi ja sanoa, että olen saanut mahdollisuuden aikuisena oppia enemmän kuin joku muu.
Myöhemmin iltapäivällä olen seuraamassa kenialaisen akrobaattiryhmän esityksiä kaupungin eläintarhan esiintymislavalla. Olen näköjään eksynyt ison kouluryhmän kanssa samaan näytökseen. On ilo seurata haltioituneita lapsia, vaikka joku joukosta vaikuttaakin tympääntyneeltä. Ehkä hän on jo nähnyt esityksen tai sitten kiinnostuksen kohteet ovat ihan muissa asioissa.
Lapsen maailma on kovin erilainen aikuisen vastaavasta. Lapsi kokee monet asiat ensimmäistä kertaa. Hän kasvaa ja kehittyy, oppii koko ajan uusia asioita. Hänen kehonsa muuttuu koko ajan. Kaikella, mitä hän tekee ja kokee, on vaikutuksensa koko myöhempään ikään. Tavalla tai toisella. Joillakin asioilla ja tapahtumilla on suurempi merkitys, joillakin pienempi. Ne kaikki kuitenkin säilyvät osana ihmisen kokemusmaailmaa vaikuttaen hänen tuleviin reaktioihinsa, tapoihinsa selviytyä uusissa tilanteissa ja myös hänen valintoihinsa.
Muistan opiskelun alkuaikoina, kun kävimme läpi kehityspsykologiaan liittyviä asioita. Puhuttaessa varhaislapsuuden olennaisesta merkityksestä koko ihmisen myöhemmän elämän kannalta, olin kovin skeptinen ja taisin myös kommentoida, etten usko sen merkityksen olevan lainkaan niin iso kuin väitetään. Iän myötä olen joutunut toteamaan olleeni kovin väärässä. Varhaislapsuuden vaikutus on olennainen. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Niin moni asia juontaa juurensa varhaisen elämän aikana tapahtuneisiin asioihin, kasvuympäristön ihmisiin, heidän suhtautumiseensa minuun ja toisiinsa. Se kuinka paljon rakkautta, hyväksyntää, suojelua ja tukea olen saanut, kulkee kaikki mukanani vaikuttaen omaan käyttäytymiseeni ja suhtautumiseeni toisiin ihmisiin. Näin se on, valitettavasti, voisin sanoa monen asian kohdalla. Se ei toki tarkoita, että olisin loppuelämän sidottu siihen kiinni. Voin toki muuttaa asioita, ajatuksiani ja valintojani, kunhan tiedostan, mistä ne kaikki nousevat ja näen vaivaa sen eteen, että oppisin toimimaan itselleni paremmilla tavoin.
Vanhempani todennäköisesti rakastivat minua ja pyrkivät tekemään parhaansa lasten kasvatuksen suhteen. Heidän resurssinsa siihen olivat vain kovin rajalliset. Näin jälkikäteen ymmärrän, että jäin paljosta vaille. Sain kyllä huolenpitoa fyysisten tarpeiden osalta eli ruokaa, vaatteita yms. Turvallista kasvuympäristöä ei muilta osin juuri ollut. En kuitenkaan ole siitä katkera. Toki tasapainoisemman kasvuympäristön myötä olisin saanut myös paremmat tunne-elämän valmiudet ja ehkä olisin sitä kautta kyennyt tekemään itselleni suotuisampia ratkaisuja emotionaalisesti vaikeissa tilanteissa. Olen joutunut käymään asioita läpi vaikeamman kautta. Joku toki voisi kääntää asian positiiviseksi ja sanoa, että olen saanut mahdollisuuden aikuisena oppia enemmän kuin joku muu.
Kommentit
Lähetä kommentti