HYVÄ ELÄMÄ

Millainen on hyvä elämä? Tarkoittaako se samaa kuin onnellinen elämä? 

Aristoteleen mukaan ihminen on onnellinen eli elää hyvää elämää, jos hän voi aidosti toteuttaa kaikkia ihmisyyteen olennaisesti kuuluvia kykyjä ja mahdollisuuksia. 

Aika ympäripyöreä määritelmä. Kuinka moni meistä voi todeta, että on elämässään aidosti voinut toteuttaa kykyjään ja mahdollisuuksiaan? Varmasti osa ja eiköhän se ole useimpien pyrkimys, mutta luulen, että monen kohdalla se on jäänyt toteutumatta tai ainakin puolitiehen.

Määritelmästä voisi vetää sen päätelmän, että hyvä elämä, jos ei ole synonyymi onnellisuudelle, niin ainakin se sisältää ajatuksen, että jos ihminen on onnellinen, niin hänen elämänsä on hyvä. Näin tuon itse tulkitsen. Mutta onko se totta myös toisinpäin? Jos elämä on ollut hyvä, niin onko se ollut myös onnellinen?

Jonkun määritelmän mukaan onnellisuus on tunne, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämäänsä, subjektiivinen hyvinvointi, elämänlaatu ja erilaiset positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, ilo ja mielihyvä, sekä negatiivisten tunteiden vähyys, kuten masentuneisuus ja krooninen stressi.

Tässä yhteydessä näyttää olevan kolme termiä, jotka liittyvät jollakin tavoin toisiinsa. Hyvä elämä, onnellisuus ja tyytyväisyys. 

Itse kyllä ajattelen, etteivät onnellisuus ja hyvä elämä ole synonyymejä. Hyvä elämä on kovin riippuvainen siitä, kuka sen määrittelee. Ulkopuolinen voi ajatella toisen elämän hyväksi, kun taas asianomainen voi itse olla toista mieltä. Samoin on onnellisuuden kohdalla. Sekin on sekä määrittely- että näkökulma-asia. Joku voi ajatella onnellisuuden jatkuvaksi hyvän olon tunteeksi, toinen tyytyväisyydeksi elämän kokonaisuuteen. Joka tapauksessa olennaista on ihmisen oma kokemus siitä, millainen hänen elämänsä on. Ehkä elämä on hyvää, jos positiivisia asioita on ollut siinä enemmän kuin negatiivisia, että kokonaisuus on plussan puolella.

Uskon, että jokaisella meistä on tai ainakin on ollut elämässään tavoitteita, joita kohti on halunnut pyrkiä. Osa niistä realistisia, kuten opiskelu- ja työpaikan saaminen, hyvät ihmissuhteet, ehkä oma perhe ja lapsia jne. Osa tavoitteista voi olla kaukaisia, enemmän unelmiksi luokiteltavia, kuten lottovoitto tai niinkuin monella tänä päivänä, julkkikseksi pääseminen. Tuoko tavoitteisiin pääseminen tunteen siitä, että elämä on hyvää? Olen taipuvainen ajattelemaan, että jos on päässyt tavoitteisiinsa, saanut tehdä asioita, joista on unelmoinut, moni varmaan toteaisi elämän olleen  hyvää. Riippumatta siitä, mikä on vastaus kysymykseen onnellisuudesta. 

Iän karttuminen tuo asiaan varmasti uudenlaisia näkökulmia. Ajatukset elämästä voivat muuttua, samoin arvot. Se mikä oli nuorempana tärkeää, ei kenties enää ole sitä iäkkäämpänä.

Kolmas sana on tyytyväisyys. Millaisia ajatuksia herää, kun joku toteaa olevansa tyytyväinen elämään? Tarkoittaako se samaa kuin elämä on ollut hyvää? Miten tyytyväisyys ja onnellisuus korreloivat keskenään? Onnellinen on varmasti ollut pääosin tyytyväinen elämäänsä, mutta onko tyytyväinen ollut myös onnellinen? Terminä tyytyväisyys kuulostaa miedommalta ja vaatimattomammalta kuin onnellisuus ja siinä mielessä sopii ehkä paremmin suomalaisen suuhun, mutta eiköhän tässäkin ole kyse yksilöllisestä määrittelystä. Jotkut karttavat ilmaisussaan onnellisuuden käyttöä, joillekin se kuuluu vakiotermeihin ja on lähes synonyymi sanalla ilo. 

Hyvään elämään joka tapauksessa liittyy mielestäni olennaisesti perustarpeiden täyttyminen. Rakastaa, olla rakastettu ja hyväksytty. Löytää oma paikkansa elämässä. Kokea merkityksellisyyttä. Saada toteuttaa itseään. Se on sisäinen kokemus ja silloin on toissijaista, mitä termiä asianomainen tai joku muu käyttää.